Syötteeltä ajettiin Suomussalmelle, Hossan luontokeskukselle. Ja kyllä, sieltä lähti mukaan Hossan kansallispuistopinssi. Oli vielä iltapäivä, joten meillä oli vielä aikaa kiertää sinä päivänä kolmen kilometrin pituinen Hossan luontopolku. Polku lähti luontokeskuksen läheltä.
Luontopolku oli helppokulkuinen metsäpolku. Se kiersi Huosilammen ympäri, eli
se oli rengasreitti. Enimmäkseen mentiin lähellä lammen rantaa, yhdessä kohtaa
polku kohosi mäntypeitteiselle harjulle. Harjulta ei kuitenkaan ollut paljoa
näköalaa. Luontopolun varrella, polun loppupuolella, oli upea taukopaikka.
Taukopaikalta ei ollut pitkä matka luontokeskukselle takaisin.
Reissun viimeisenä päivänä, eli lauantaina, oli vuorossa Ölökyn ylitys
–reitti. Se on siis Julma-Ölkyllä menevä reitti, jossa mennään Julma-Ölkyn
kanjonijärven yli riippusiltaa pitkin.
Poluilla
oli melko märkää, sillä yöllä oli satanut. Maa oli mennyt mutaiseksi ja polulle
tippuneet lehdet olivat liukkaita. Sai siis varoa minne astuu. Siksi reitti
tuntuikin paljon pidemmältä kuin se olikaan. Kiersimme kanjonin vasemmalta
puolelta aloittaen, mikä oli hyvä, sillä toinen puolisko reittiä oli hieman
helpompi kulkuinen. Jalat alkoivat olla jo riippusillan kohdalla melko raskaat
ja vielä oli kiivettävä takaisin ylös kivikkoista rinnettä.
Kanjoni loi todella upean maiseman. Siellä täällä näkyi vielä vähän keltaisia syksyn lehtiäkin. Sää pysyi pilvisenä ja harmaana. Riipusillan ylityksen jälkeen oli jyrkkä kipuaminen kivikkoista seinämää ylös. Osassa matkaa oli kierreportaat ja myös kiviportaita, joiden vierellä meni köysi, tukea antamassa.
Takaisin päin reitti oli vähän leveämpää polkua, eikä mennyt ylös-alas niin paljoa kuin toisella puolella. Yhdessä kohtaa lähtöpaikka tuli näkyviin, mutta oltiin ehkä puolivälissä matkaa takaisin päin vielä.
Julma-Ölkyn reitti oli todella hieno, mutta myös raskas.
Kuivalla pohjalla se olisi varmaan ollut vähän helpompi. Tuntui, että tämä
reitti oli raskaampi kuin Pieni Karhunkierros, vaikka PKK on yli puolet
pidempi! Kainuun metsät olivat upeita ja pari poroa tuli vastaan reitillä.
Ölökyn ylitys oli hieno, vaikkakin melko rankka, lopetus reissulle!
Sitten alkoi kotimatka takaisin Pohjois-Karjalaan.
Tunnelmavideo reissusta:
-Tiina
