Luonnonhenki. Mietin noin vuosi sitten, mikä olisi hyvä käyttäjänimi Instagramiin. Sen pitäisi olla helposti tunnistettava ja muistettava, ja sen pitäisi kuvata teemaa, johon minun ottamani kuvat sopivat. Luen paljon, ja suurimmaksi osaksi fantasiaa. Kaikenlaiset tarut ja myytit ovat minulle kiinnostavia, mikä näkyy ehkä myös kuvausaiheissani. Rakastan luontoa ja kuvaan sitä paljon. Kun kuljen luonnossa, minulla on usein kamera mukanani, sillä aina siellä tulee vastaan jotain, mitä haluan tallentaa. Ja tietenkin, jos kamera ei jostain syystä ole mukana, silloin siellä varsinkin näkee jotain jännittävää ja epänormaalia tavallisesta. Lukiessani törmäsin olentokategoriaan luonnonhenget. Se tuntui juuri sopivalta itselleni, koska pidän varsinkin kaikista keijuista ja menninkäisistä, joita vanha kansa uskoi ennen asustavan metsien kätköissä. Koska kukaan ei ollut tätä käyttäjänimekseen haalinut, se sopi minulle oikein hyvin.
Vuoden 2017 lopulla kehittelin ideaa perustaa oma blogi.
Halusin sen samaan henkeen Instagram –kuvieni kanssa, ja siellä voisin kertoa
enemmän patikointireissuistani sekä jakaa lisää ottamiani luontokuvia.
Toivoisin blogiini eksyvien inspiroituvan kuvistani ja retkistäni, ja ehkä
rohkaisevani muitakin viettämään enemmän aikaa luonnossa liikkuen.
Olen kuvannut harrastuksena vuodesta 2007 lähtien.
Enimmäkseen juuri luontokuvia, mutta pidän myös eläinkuvauksesta. Varsinkin
hevoset ovat lempikuvauskohteitani. Vaikka ennen en oikeastaan kuvannut
henkilökuvia, olen parin viime vuoden aikana opetellut vähän enemmän kuvaamaan
niitäkin.
Aloitin patikointiharrastuksen oikeastaan vähän
huomaamattani. Olen käynyt Kolilla pitkän ajan säännöllisesti ja jossain
vaiheessa aloin kiertää kansallispuistossa kulkevia reittejä. Ensimmäinen
merkitty reitti taisi olla Paimenenvaaran polku, vuonna 2011. Samana vuonna
kävin myös Räsävaaran näköalatornilla ensimmäistä kertaa. Seuraavan vuoden syksyllä tein retken
Ryläyksen vaaralle. Myös Pirunkirkolla tuli käytyä.
Vuonna 2016, kun tuntui että kaikki Kolin polut oli käyty
ainakin kerran, tuli idea lähteä käymään toisessa kansallispuistossa. Puisto,
joka valikoitui, oli Ilomantsin ja Möhkön suunnalla sijaitseva Petkeljärvi. Se
on pieni puisto, jota ympäröivät vesistöt. Kuljin silloin Korkeasärkän polun,
joka oli kapea harju järven keskellä. Petkeljärvi on edelleen
lempikansallispuistoni, Kolin jälkeen tietysti!
Kansallispuistot, joissa olen vieraillut:
- Koli
- Petkeljärvi
- Tiilikkajärvi
- Hiidenportti
- Patvinsuo
- Oulanka
- Riisitunturi
- Syöte
- Hossa
- Kolovesi
Myös omassa lähiluonnossa tulee kuljettua paljon. Ei aina
tarvitse lähteä kauas nauttiakseen luonnosta ja upeista maisemista. Kun lähtee
kiertämään lähellä olevia metsiä ja järviä, sieltä löytyy varmasti upeita
paikkoja. Eri vuorokauden aikoina paikat näyttävät hyvin erilaisilta ja siellä
näkee kaikenlaista erilaista eläimistöä. Kun käy samassa paikassa usean vuoden
ajan säännöllisesti, näkee muutoksen joka hiljalleen tapahtuu.
Luonto on minulle paikka rentoutua ja kerätä energiaa.
Siellä tulee enemmän uusia ideoita. Kun rauhoittuu luontoon, näkee paljon
enemmän.
Koska olen jo puolen vuoden ajan miettinyt blogin
perustamista, olen miettinyt valmiiksi aiheita, joista haluaisin kirjoittaa.
Kansallispuistot
- Koli ja sen eri polut ja paikat
- Petkeljärvi
- Patvinsuo
- Tiilikkajärven ja Hiidenportin reissu kesältä 2017
- Kansallispuistokierros2017, eli Oulanka, Riisitunturi, Syöte ja Hossa
- Kolovesi, Nahkiaissalon luontopolku
Muut aiheet
- Vekaruksen ulkoilualue
- Vuoniemen näköalatorni
- Revontulikuvaus
- Kirjat, lempikirjat, kirjat joita olen lukenut
Lisää aiheita sitä mukaa kun niitä tulee!
Blogin lisäksi teen joskus myös pieniä retkeilyvideoita
reissuiltani. Videoita tulee YouTubeen kanavalle Luonnonhenki.
Seuraavaan postaukseen,
Tiina
