"Juhannus on aina ollut kohokohta!" Oli jossain lehtileikkeessä, jonka liimasin vuoden alussa tekemääni leikekollaasiin. Siis sellaiseen tauluun, johon leikataan kuvia lehdistä ja laitetaan juttuja mitä toivotaan pääsemään tekemään vuoden aikana. Ja kyllä, juhannuksesta on tullut miulle todella tärkeä. Tämä oli jo kuudes juhannus, jonka pääsin viettämään Kolilla. Aiemmat ovat olleet 2011, 2012, 2013, 2016 sekä 2017. Pari vuotta jäi väliin, mutta eipä se mitään!
Torstaina lähdettiin sitten kohti Kolia ja Paimentupaa. Miun lisäksi reissussa mukana olivat siis miun äiti ja serkku. Iltapäivällä käytiin laitumella kuvaamasssa heppoja. Mie saan usein kuulla, että eikö miulla jo ole tarpeeksi kuvia niistä? Mutta eipä se määrä, vaan se laatu, sillä useinkaan monet kuvat eivät onnistu niin hyvin, ainakaan niin hyvin kuin toivoisin, ja oonkin saanut karsittua arkistoista jo aika hyvin huonompia, ei niin hyvin onnistuneita kuvia pois. Kun kuvaa samoja kohteita paljon, oppii ennakoimaan niiden käyttäytymistä, ja osaa sitten paremmin arvioida, missä tilanteessa kuvia räpsii. Oppimista on aina.
Se, mitä tästä juhannuksesta ainakin jäi mieleen, oli kova tuuli ja ylipäätään paljon vaihtelevat sääolosuhteet. Torstaina oli vielä aurinkoista ja mukavaa kesäsäätä sekä illalla upeat pinkit pilvet auringonlaskussa, kun taas sitten seuraavana aamuna satoi yhtämittaa yli yhteentoista asti. Mikä arvelutti minua ja serkkuani, sillä meillä oli kahden tunnin issikkamaasto kahdeltatoista. Mutta onneksi sade loppui ja päästiin ratsastamaan hyvässä kelissä! Pääsin kokeilemaan tallin uusinta tulokasta, nättiä voikkoa issikkatamma Finaa. Fina oli mukava ratsastaa, sillä oli todella kiva töltti ja laukka myöskin. Pohkeelle se oli todella herkkä, joten sitä sai varoa, mutta eipä tarvinnut kovin paljoa pohkeita antaakaan, sillä vauhtia kyllä riitti.
Kuten aiemminkin, lähdettiin katsomaan kokon polttamista Pielisen rannalle, Alamajalle. Onneksi oli seuraillut Kolin nettisivuja useammin kuin kerran, sillä eri sivuilla näkyi taas kerran eri ajat. Ja koska toinen sivu sanoi kokon syttyvät jo 20.30 lähdettiin rannalle kahdeksan jälkeen. (Toisella sivulla aika oli 21.00) Hyvä että mentiin ajoissa, päästiin juuri istumaan rannalle kun kokko sytytettiin. Ja johtui varmaankin tuulesta, että kokko myös paloi nopeasti, sillä yhdeksään mennessä se oli jo melkein kokonaan palanut. Yhdeksän aikoihin lähdimme takaisin mökille. Meni vähän aikaa ja kattoon alkoi kuulua putoilevan vesipisaroita. Taas tuli vettä, paljon.
Lauantaina kävin aamulla kuvailemassa taas poneja. Oli pilvistä ja pilvet liikkuivat todella nopealla vauhdilla. Ei kuitenkaan näkynyt sadepilviä. Tuuli oli oikeastaan ihan hyväkin juttu, eipähän ollut itikoita ja pääsmoja ympärillä pyörimässä niin paljoa.
Lauantaina meillä oli varattuna kolmen tunnin maasto. Koska ilma näytti ihan hyvältä, aurinkokin pilkisteli välillä pilvien raoista, päätin laittaa vaellukselle päälle fleecetakin. Ei Itä-Suomeen oltu edes luvattu sadetta aamun säätiedotuksissa. No, päästiin reitin puoliväliin, kun alkoi tulla pientä tihkua. "Ei tässä mitään" -ajattelin siinä kohtaa. No, mentiin muutama kilometri, alkoi sataa ihan kunnolla. Ja satoikin reissun loppuun asti, kunnes juuri tallille tulevalla suoralla sade loppui ja aurinko tuli esiin. Mutta ei sateet siihen loppuneet siltä päivältä.
Iltapäivällä kerettiin grillailla rannalla. Muutamat vaahtiksetkin jälkiruuaksi, kunnes taas vesipisaroita tipahteli taivaalta, jolloin jäi vaahtisgrillailut vähän lyhyeen. Sadekuuron jälkeen tuuli tyyntyi täysin ja oli ihan omituista, kun oli kaksi päivää tuullut niin kovasti.
Ennen nukkumaan menoa olin laittanut herätyksen kello 2.30. Jos, vain jos, meinaisin lähteä kuvaamaan auringonnousua. Heräsin ensin yöllä johonkin aikaan ja ajattelin, että en varmasti lähde minnekään, joten käänsin jo silloin herätyksen pois päältä. Kelllo 2.51 heräsin kuitenkin, ilman mitään ääntä tai muuta syytä, joten menin katsomaan ikkunasta miltä ulkona näytti. Usva oli niin hienon näköinen lammella ja taivas oli pastellisävyinen, menin ulos kuvaamaan lammen maisemaa. Ja sitten päätin lähteä Ylä-Kolille.
Aamuyöllä oli pikkulintujen konsertti, viserrystä kuului joka puolelta kun kävelin kohti Ukko-Kolia. Menin ensin kuitenkin Paha-Kolille, sillä se on lempinäköalapaikkani kallioilla. Ja vielä tarkemmin, Paha-Kolin alla oleva, vähän piiloon jäävä kallion kohta.
Kokeilin ottaa HDR-kuviakin. Onnistuivat ihan hyvin. Usein en jaksa HDR:ää käyttää, minusta se tuo kuviin niin luonnottoman tunnelman, mutta hillitysti käytettynä kyllä se joskus toimiikin ihan hyvin. Minulla tosin on vielä opeteltavaa niiden tekemisessä.
Istuskelin kallioilla jonkin aikaa, kuuntelin Kolin ääniä ja olin vain. Kiersin kaikki näköalapaikat ja kuvailin vaan. Kolissa on oma tuntunsa aamuvarhain.
Sunnuntaina käytiin vielä viimeinen vaellus, joka oli kahden tunnin pituinen. Pääsin ratsastamaan lempiponilla, Krapilla, lempireitille. Olen kutsunut reittiä lehtometsäksi, sillä reitin alussa metsä on enemmän lehtipuista koostuvaa ja siellä on kesällä varsinkin todella nättiä. Ja koska siellä on paljon pitkiä suoria, siellä pääsee laukkaamaankin pidempiä matkoja.
Juhannus meni siis hyvin, vaihtelevasta säästä huolimatta. Ratsastuksilla oli kivaa, mitäs sitä nyt vähän sateesta. Juhannus on vuoden kohokohta, ehdottomasti.
- Tiina
